• Tauti jatkuu. Kävin lääkärillä ja sain kolme päivää sairaslomaa. Toivottavasti paranee siihen mennessä. En millään haluaisi kortisonitablettikuuria, joka on seuraava vaihe, ellei muu auta. Kiva lääkäri oli!
  • Kävin työpaikalla tulostamassa huomista mok-projektia varten papereita, etteivät oppilaat joudu kärsimään opettajan pitkästä poissaolosta. Sijainen ei niitä minun tiedostoistani olisi saanut.  Rankalta tuntui kävellä bussipysäkiltä töihin räntäsateessa, matka tuntui tavallista pitemmältä ja huomasin, miten huonoon kuntoon olen jo mennyt. Hienoa, että saan vielä sairastaa kotosalla.
  • Heräsin aamulla tosi aikaisin, kun oli kelloja käännetty, kroppa ei sitä unen läpi muistanut.
  • Äiti soitti ja oli vihainen. Luuli jääneensä ilman päiväkahvia ja halusi muuttaa heti pois. Ei auttanut, että arvelin hänen unohtaneen käyneensä päiväkahvilla. Ei. Hänelle ei ilmoitettu, milloin oli kahviaika ja juotiin kahvit siellä ilman häntä. Kurjaa, ettei muisti toimi. Tiedän, että jotkut kivat hoitajat tällaisessa tilanteessa tarjoavat äidille uudet kahvit. Nyt oli ehkä päivällisaika liian lähellä ja hoitaja sanonut epäystävälliseen sävyyn, ettei enää ole kahviaika. No, lupasin soittaa illemmalla uudelleen. Äsken soitin, ja edelliset harmit olivat tyystin unohtuneet. Tavallaan muistisairauden hyvä puoli.
  • Väsyttää tosi paljon. Olen iloinen siitä, ettei mikään estä menemästä nukkumaan ihan mihin aikaan tahansa. Ehkä juon vielä iltateet.