Saamani palautteen jälkeen päätin tänä aamuna, että jätän tämän blogin vähäksi aikaa tauolle. Tulkitsin niin, että kirjoitukseni olivat olleet vähän liian henkilökohtaisia. Niinpä päätinkin palata takaisin oman päiväkirjani pariin, joka on kaikkinaisen onnellisuuden vuoksi jäänyt vähän sivuun. Voihan sielläkin olla näkökulmana kiitollisuus sen sijaan että kirjoittaisi vain silloin, kun on vaikeaa tai jokin asia harmittaa.   

Vaan sitten kuuntelin tänään erinomaisen luennon: filosofi Maija-Riitta Ollila puhui monenlaisista ihmisenä olemisen kysymyksistä, mutta muistiin laitoin tämän tutun ajatuksen:

"Kun harjoitamme kiitollisuutta päivittäin, kohta on yhä enemmän, mistä olla kiitollinen."

Hän kertoi itse aloittavansa jokaisen päivän keittämällä kahvia tai teetä, sytyttämällä kynttilän ja kirjoittamalla muistiin kaikki kiitollisuuden aiheet, joita silloin on mielessä. Siis vähän sama harrastus kuin minullakin! Hän muistutti myös englanninkielisestä sanonnasta: "Count one's blessings." 

Niinpä tein uuden päätöksen: ehkä harvennan kirjoittamista (jos pystyn!), mutta pidän blogin kuitenkin olemassa. Sen sijaan keskityn kenties yleispätevämpiin asioihin. Arkielämässä vain on harvemmin aikaa yleville mietteille, kun arkielämän banaliteetit vievät ajan ja ajatukset. Toisaalta elämä pääasiassa myös koostuu niistä. Pohdiskelen tulevina päivinä mielessäni, miksi oikeastaan aloin kirjoitella kiitollisuuden aiheitani juuri blogiin...