Mukava pakkaspäivä, joka kylläkin meni pääasiassa kaupoissa kierrellessä.

Ulkona on hyvä olla, kun pukeutuu lämpimästi. Kaupoissa on sitten liian kuuma eikä kauan jaksa olla.

Löysin muutaman pienen joululahjan. Homma on siis käynnistetty...  Olisi kiva, jos olisi enemmän vapaa-aikaa ja ehtisi useammin kaupungillekin. Tavallaan on aika rentouttavaa kierrellä siellä täällä ilman varsinaista päämäärää. Sille ei vain enää elämässä ole aikaa, kun työpäivät ovat pitkiä ja sitten väsyttää. Olen kuitenkin kiitollinen niistä muutamista hetkistä, jotka silloin tällöin voin käyttää päämäärättömään 'flaneeraukseen'.

Sain vessat taas pestyä - onnittelen itseäni, kun voitin laiskuuteni.

Armaani teki hyvää ruokaa, joka tosin valmistui vasta klo 19.30. Sitten saunoimme. Rentouttavaa. Jätin hiukset fööönaamatta - mikä vapaus olla litteähiuksinen.

Kuulin radiosta pohdiskelua siitä, kuinka elämän tarkoituksen puuttuminen saa ihmiset masentumaan. Yritin kuvitella, millaista olisi, jos ei näkisi elämällään mitään mieltä. Vaikea kuvitella, kun oma kokemus on ihan erilainen. Olen niin onnellinen siitä, että saan elää jokisen päivän, jokaisen hetken. Elämälläni on tarkoitus ja suunta. Pikemminkin on vain niin, etten ehdi kaikkea, mitä haluaisin, kun päivät kuluvat liian nopeasti eikä niitä voi käyttää ihan mihin itse haluaisi. 

Ymmärrän kyllä olevani etuoikeutettu monella tavalla. Ei ole taloudellisia huolia, on työpaikka, on ihana Armas, on viihtyisä koti, on riittävästi terveyttä, on rauha ja vapaus ympärillä, en joudu kokemaan väkivaltaa tai sen uhkaa jokapäiväisessä elämässäni, on paljon läheisiä ystäviä, on sukulaisia, on mukavia työkavereita. Kaiken edellä mainitun (tai jonkin) puute voisi suistaa masennuksen tielle, jos olosuhteet olisivat epätoivoiset. 

Olen kiitollinen siitä, että saan olla kiitollinen

Kohta pääsen nukkumaan. Sitä ennen ehdin lukea hiukan, ennen kuin uinahdan uneen - toivottavasti syvään ja pitkään.