• Työteliäs viikko on takana. Nyt yritän pusertaa luentopäiväkirjaa luentosarjan pohjalta. Kalmanviiva (dead line, opin juuri uuden ilmauksen) on jo tiistaina.
  • Kaiken keskellä sain käväistyä vaatekaupassa keskiviikkoiltana ja kylässä torstai-iltana. 
  • Selkä oli kauhean kipeä tiistaihin asti, mutta sitten krampit hellittivät, ja loppuviikko meni ihan hyvin.
  • Eilen matkasin taas junalla, mutta nyt vain loma-asuntoomme. Selkä kesti matkan, mutta ei tämän päivän istumista tietokoneen äärellä. Pitäisi muistaa jaloitella vähän väliä.
  • Tänään pääsin myös hiihtämään pitkästä aikaa. Mahtavaa! Järven jäällä on hyvä hiihtää, kun ei ole vaarallisia alamäkiä. 😊 Ja mikä parasta, selkä kesti loistavasti hiihtämisen! Olen kateellinen niille, jotka asuvat hiihtoladun lähellä. Meiltä on aina lähdettävä autolla hiihtoreissulle..
  • Äiti on ollut itkuinen tällä viikolla. Hän kokee, että omaiset ovat hylänneet hänet. Ymmärrän häntä hirveän hyvin, ja sieluun sattuu, kun en voi asiaa auttaa. Olisi paljon parempi, jos vanhukset voisivat jotenkin elää omiensa kanssa. Toki muistisairaus estää tavanomaiset ratkaisut. Onneksi äidin hätä lievittyy, kun juttelemme rauhassa. Hän ehkä myös ajattelee, ettei hän halua rasittaa minua. Kunpa hoitajat huomaisivat häntä enemmän ja juttelisivat hänen kanssasn. 
  • Ihanaa että on vielä huominen aikaa ulkoilla ja jatkaa luentopäiväkirjan laatimista. Oppilaiden kirjoitelmat jätän suosiolla odottamaan. 
  • Kellon kääntäminen ensi yönä sotkee taas unirytmiä. Hienos, että kellojen kääntelyn haitatkin ovat tulleet julkisuudessa puheeksi.