Viikonloput menevät nopeasti. Kiitollisuutta aiheuttaa se, että niitä tulee aina uusia, vieläpä melko lyhyin väliajoin.

  • Pääsin taas katsomaan isää. Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina. Hän on niin liikuttava, rakas isä. Itkettää, kun hän katsoo nöyrästi silmiin ja kysyy: "Enkö minä vois päästä kottiin?" 
  • Olen aina ollut isän tyttö. (Nyt tuntuu kauhealta sanoa hänelle: "Et valitettavasti nyt pääse kotiin. Et pärjää enää tarpeeksi hyvin ilman apua." Odotamme tietoa pysyvästä hoitopaikasta. Saattaa kestää puolikin vuotta vielä, sillä nyt odotetaan ensiksi jonkin työryhmän päätöstä jonoon pääsystä. Isä itse sanoo, ettei hän elä enää edes syntymäpäiväänsä asti, johon on reilu kuukausi aikaa.)
  • Junan ikkunasta näkyi kauniita suomalaisia syysmaisemia. Ihana maa.
  • Ween ja maan messut, joille satuin pääsemään, olivat mielenkiintoiset. Syksyn satoa ja käsitöitä myytävänä. Natonikin siellä oli myymässä. Söin paistettuja muikkuja sekä muurinpohjaletun hillolla ja kermavaahdolla. Ostin syyshatun, jota olen kaivannut pitkään kadotettuani pari edellistä bussiin.  Ostin myäs rönttösiä. Kun ihmettelin, kuinka keuruulainen leipomo osaa tehdä rönttösiä, sain kuulla, että kokki on Kuhmosta. Maistuivat ihan oikeilta. Njam.
  • Sää oli kaunis ja lämmin, vaikka sadetta ja tuulta ennustettiin.