Tänään aamulla lauloivat peipposet! Sekä omassa pihassa että työmatkan varrella kuului niin riemukasta viserrystä, että arjen huolet himmenivät ja unettoman yön raskauttamat ajatukset kirkastuivat. Puoli kuuta, ja sitten on kesä! Ainakin mikäli uskomme esiäitien viisautta.

Äsken kotiin tullessa helskyttelivät mustarastaat ja jokin pieni korkeaääninen uusi lintu, jota en äänestä tunnistanut.

Hyvä sekin, ettei ole enää liukasta. Loska on terveydelle vähemmän vaarallista kuin peilikirkas jää.

Hulluilla päivillä oli toinen toistaan iloisempia ja reippaampia myyjättäriä. Ihmeesti jaksoivat, vaikka asiakkaita oli todella hullun lailla.

Olen kiitollinen myös siitä, että koko päivän jaksoin, vaikka kolme yötä on mennyt huonoin unin. (Viime yönä herätti varaherätyskello pärähtämällä soimaan kello neljä! Yritäpä siinä sitten uudestaan päästä uneen, kun säikähdyksen aikaansaama adrenaliiniryöppy kiertää veressä.) Töissä sujui kuitenkin kohtuullisen mukavasti. Tunteet tosin olivat monilla pinnassa uusien vaatimusten mutta niukentuvien resurssien keskellä. Olenkin kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka jaksan käydä töissä, kun asiantuntija jo alkuviikosta suositteli s-lomaa.

Taas on ihanasti viikonloppu. Lakkaan vilkuilemasta kelloon ja menen rauhoittumaan teekupposen äärellä. Olen sen ansainnut. Levollista ja rentouttavaa viikonloppua myös lukijoille!