• Hieno päivä! Ei niinkään sään puolesta kuin muuten. Käynnistyikin hyvin, kun kahden unettoman yön jälkeen sain nukuttua kunnolla. Oli ilo herätä vähän ennen kahdeksaa kello neljän sijaan.
  • Tulimme eilisiltana loma-asuntoomme. Kävimme tullessa ostamassa paikallisesta puutarhamyymälästä kanervia ja ihanan havuseppeleen, jossa oli neljää eri havua sekä rautatammea. Se oli ihan liikuttavan kaunis.
  • Lähdimme heti aamusta parinsadan kilometrin päähän vanhempieni haudalle, jossa en ole päässy käymään koko vuonna koronan estettyä kesän käynnin. Istutimme kanervat ja laitoimme kynttilän havukranssin sisään. Viime vuonna viemämme kynttilälyhtykin oli tallessa, ja sen sisään laitoimme toisen kynttilän. Haudasta tuli kodikkaan näköinen. 
  • Matkalla kuuntelimme radiojumalanpalveluksen muistaakseni Oulujoen kirkosta. Heti ensimmäinen pyhäinpäivän virsi sai mieleeni valtavan vanhempien ikävän. "Rauhan saivat pyhät Herran, kun he kerran taistelivat päällä maan. Kun me heitä muistelemme, kaipailemme sinne taivaan kunniaan..." Olen aina pitänyt tosi paljon pyhäinpäivän virsistä ja siksi käynyt usein pyhäinpäivänä kirkossa, mutta nyt en enää voi niitä itkemättä laulaa. Jumalanpalvelus oli muutenkin oikein hyvä ja saarna ajatuksia herättävä - pidän sellaisesta.
  • Pappi kertoi, että vasta vähän aikaa sitten näki ensi kertaa kuolleen ihmisen. Muistelin, että itse olen tainnut nähdä viisi ihmistä kuolleena: lapsena pultsarin metsässä (en ole siitä havainnosta ihan varma, vaikka minulla on ikään kuin näkömielikuvakin siitä), enoni n. 13-vuotiaana, isosedän vaimon parikymppisenä ja viime vuosina isäni ja äitini. Äidin kuollessa olin paikalla. Isän lähtöhetkellä juuri en, vaikka olin valvonut hänen vierellään viikon. Hänet näin vielä kappelissa myöhemmin. 
  • Oli kiva piipahtaa lapsuuden kotikaupungissa, vaikka tällä kertaa vain hautausmaalla.
  • Kävimme paluumatkalla lounaalla samalla ABC:llä, joka oli lähellä äidin ensimmäistä hoivakotia. Ruoka oli herkullista.
  • Ajelimme takaisin, ja ennätimme lähes perille asti valoisan aikaan niin kuin olimme suunnitelleet. Suuri ilonaihe oli se, että tajusin paluumatkalla, että suht uuden automme istuinta voi nostaa! Selkä kesti paluumatkan paremmin kuin menomatkan, kun istuma-asento oli parempi.
  • Illalla kävimme ensin kävelylenkillä niin kuin täällä aina - sama reitti, mutta tällä kertaa ensimmäistä kertaa ihan pimeällä. Pääosin reitillä on kyllä valot, mutta osittain on pilkkopimeää. Juuri niissä kohdissa osui tulemaan vastaantulijoita. Kuului vain ääni pimeästä: "Hei."
  • Sitten kuuntelin hengellisen musiikin puhelintoivekonserttia niin kuin niin monesti aikaisempinakin vuosina. Monia hienoja musiikkikappaleita. Erityisesti säveltäjät Fauré ja Allegri jäivät mieleen.
  • Yhdeksältä vaihdoimme tv:n puolelle ja katsoimme Elämäni biisi -ohjelman erikoisjaksoa, jossa muisteltiin Vesku Loiria. Hienoa musiikkia sielläkin, ja kiinnostavia muistoja Veskun ystäviltä. 
  • Nyt on iltamyöhä, ja kohta lähden nukkumaan. Takana kaikin puolin hyvä päivä. Huomenna taas, jos Luoja suo,  uusi päivä, uusi armo...