• Olen ollut muuton jälkeen ensimmäistä kertaa vierailulla palvelutalossa, johon vanhemmat muuttivat maanantaina. Suureksi huojennuksekseni äiti kertoi nyt oivaltaneensa, että tämä on mahdollisesti heidän loppuelämänsä koti. 
  • On hienoa tietää, että vanhempien luona käydään useammin kuin mitä kotihoito pystyi tekemään kotona asuessa. Nappia painamalla menee hälytys hoitajalle. Se tuntuu äidin mielestä kuitenkin liian vähältä, kun pitää kuitenkin osa ajasta pärjätä omillaan. Isä yrittää koko ajan kiivetä sängyn laidan yli, ja äitiä pelottaa, koska isän jalat eivät kanna. Jokainen sängyssä putoamatta vietetty yö (tai päivälepo) on kiitollisuuden aihe minulle!
  • Isä sanoi, että parempi täällä kuin sairaalassa. Ihanaa.
  • Vein vanhat marimekon verhoni vanhemmille, ja ne näyttävät siellä hienoilta, vaikka eivät olleetkaan silitetyt. Se homma saa odottaa myöhempään aikaan, vaikkapa hiihtolomaan.
  • Tulin vanhempieni vanhaan kotiin järjestelemään ja pyykkäämään. Tuntuu hyvältä viettää "vapaa" ilta itsekseen. 
  • Nukuin viime yönä tosi hyvin, klo 1.10 - 9.00, jolloin minut herätti kännykän muistutus. Miksi ihmeessä laitoin sen tuollaiseen aikaan! Huomisaamuna olen viisaampi...
  • Ulkona on huippuliukasta. En kaatunut kertaakaan! Kiitos! (Viime viikolla välituntivalvonnassa menivät jalat alta kerran, mutta onneksi ei sattunut pahemmin. Untuvatakki pehmusti lonkkaa ja rannekin kipeytyi vain hetkeksi. Oppilaiden ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun opelta menivät jalat alta. Satuin vielä olemaan juuri komentamassa erästä ajoradan puolella lunta kaivelevaa tyttöstä.)