Nouseva polvi nousi tänään naapuritalossa tosi aikaisin. Heräsimme klo 5.50, ja kuudelta alkoi ulkoa kuulua kinastelua. Hetken päästä huomasin naapuritalon pihalla pelaavan ryhmän reilun kymmenen vuoden kieppeissä olevia poikia. Aamuvirkkuus ei siis ole kadonnut myöhään valvovien  lapsukaisten takia.

Lintulaudalla oli äsken kolmen närhen parvi. Kiva että uskaltautuvat kaupunkialueellekin.

Lunta sataa hiljalleen. Maa on taas kaunis, kun koirien jätökset peittyvät valkoiseen huntuun...

Söimme äsken paistettua nieriää. Nam. Elämä on helppoa, kun ruokaa riittää kaupoissa. Ostin eilen hiukan kotivaraakin, kun entiset oli käytetty. Toivottavasti niihin ei koskaan tarvitse kriisin takia turvautua.

Ihanaa olla terveenä - siis vailla akuutteja infektioita. Flunssaa on taas ympärillä siellä täällä.

Sain viimein liittimen tästä koneesta  isompaan näyttöön. Voin halutessani katsella isommalta ruudulta. Niska säästyy.

Kaksi koneellista pyykkiä on pesty ja edelliset pyykit viikattu. Kyllä pyykinpesukin on helppoa. Toista oli isoäidin aikaan tai nykyisin kriisialueilla.

Lauantai on mahdollisuuksien päivä.  Ei aikatauluja, ei pakollisia menoja. (Eri asia on, etten itse useinkaan käytä muita mahdollisuuksia kuin nettisurffailun ja laiskottelun.)