Vielä loistavat syksyn lehdet keltaisina, vaikka paras hehku on jo ohi. Nurmikko on täplikäs pudonneista lehdistä ja kasvimaa enää muisto vain. Poimin tänään viimeiset kesäkurpitsat, jotka jäivät baby-kokoisiksi, kun ilman viilenivät.

Koko päivän on särkenyt päätä. Kahvi, suklaa ja kävely eivät auttaneet, vaan oli lopulta turvauduttava särkylääkkeeseen. Se taittoi pahimman terän kivulta ja teki siitä siedettävän.

Jatkoin eilen aloittamaani suursavottaa eli työhuoneeni pinojen selvittelyä. Olisi hauskaa saada lattia vapaaksi ja pinot mapitettua. Siinä riittää puuhaa koko vuorotteluvapaaksi.  

Sivupöytää järjetellessä löytyi kaikenlaista hyödyllistä: heijastimia, askelmittari, ruohosipulinsiemeniä, okariino, varanappeja, karttoja, esitteitä... Paperipinot ovat vielä kokonaan selvittelemättä. Mitä enemmän kykenen heittämään roskiin tai laittamaan järkevään kierrätykseen, sitä tyytyväisempi olen. Roina rasittaa.

Olen ollut koko päivän lähes hiljaisuudessa sen jälkeen kun Armaani lähti töihin ja suljin radion. Rentouttavaa. Muutaman sanan vaihdoin täällä pistäytyneen sukulaispojan kanssa, naapurille vilkutin, kaupustelijalle sanoin "Ei kiitos." Aamupäivällä veisasin pari virttä. Siinä kaikki.  Äsken eli illansuussa puhuin puhelimessa äidin kanssa.

On suuri etuoikeus saada vähän aikaa viettää näin rauhallista elämää.