• Elokuu vaihtui syyskuuksi. Päivät lyhenevät, säät viilenevät. Yöllä on helpompi nukkua, kun ei ole liian kuuma.
  • Työt ovat olleet käynnissä jo kuukauden, mutta olen edelleen saanut nukuttua ilman lääkkeitä. Kunpa jatkuisi näin.
  • Toisaalta olen joutunut käyttämään särkylääkkeitä ensin selkäkivun ja tällä viikolla niskajännityspäänsäryn vuoksi. Niiden avulla olen voinut kuitenkin käydä töissä.
  • Niskajumitus johtunee siitä, että pyöräilen työmatkat ja mahdollisuuksien mukaan muutkin matkat. Se jumittaa, vaikka yritänkin pyöritellä ja venytellä niskoja. Eilen ja tänään tuli ajettua yhteensä tunti kumpanakin päivänä.
  • Tänään lähdin jo aikaisin aamulla kohti Pasilan poliisitaloa. PIti käydä antamassa sormenjäljet uutta passia ja henkilötodistusta varten. Varauduin sateeseen, mutta sade taukosi juuri minun ajelujeni ajaksi: ensin kotoa Pasilaan ja sitten sieltä työpaikalle. Lähetin iloiset kiitokset Yläkertaan! 
  • Minulla on aika mukava lukujärjestys tässä jaksossa. Ehdin hyvin vaihtaa koululta toiselle sähköpyörälläni, sillä vaihtoaikaa on vähintään puoli tuntia. Kunpa olisi seuraavissakin jaksoissa, kun on enemmän tunteja. Mieluiten vaihdan hyppytunneilla, ettei ole liian kiire.
  • Iltaisin olen aivan poikki. Nukahdan tuoliin tv:n eteen heti kun olen syönyt jotakin ja katsonut uutiset. Ei puhettakaan, että saisin jotakin asiallista aikaan iltaisin. Eilen tosin olin kylässä pitkästä aikaa. Lähdin heti pyöräilemään sinne ilman nojatuoliin istahtamista, joten pysyin hereillä.
  • Viime viikonlopun olimme lomakodissa. Armaani golfasi ja minä pyöräilin sielläkin. Leivoin myös ja keitin hiukan hilloa. En ajatellut lainkaan työasioita.
  • Tämän viikon olen ollut yksin kotona. Se on kivaa vaihtelua, mutta mukavalta tuntui, kun Armaani tuli kotiin.
  • Sää on muuttumassa sateiseksi. Jotenkin pidän myös sadesäästä. Harmaata ja synkkää - se antaa ikään kuin oikeuden vetäytyä kotiin puuhastelemaan. Jos osaisin neuloa paremmin ja olisi aikaa, aloittaisin nyt uuden neuletyön.
  • Omenamme ovat tänä vuonna valitettavasti matoisia ja niissä on muumiotautia ja vähän omenarupeakin. Niinpä tuntui mukavalta, kun kälyni eräänä iltana toi kassillisen mökin makoisia pikkuomenoita meille syötäväksi. Nam. Oman pihan omenatkin ovat erittäin maukkaita, mutta matojen väisteleminen syödessä on hiukan rasittavaa. En ole niin ronski kuin biologianopettajakollega, joka pistelee madot saman tien. (Hm, muuten hän taitaa kyllä olla kasvissyöjä!)
  • Viime yönä heräsin klo 2.30 hiljaiseen, verkkaiseen  piippailuun. Meni aikaa ennen kuin löysin äänilähteen: se oli keittiön toinen palovaroitin. Kamppailin hetken, jotta sain pariston irti, ja yritin mennä takaisin nukkumaan. Ei tullut uni ennen kuin reilun tunnin päästä. Ennätin jo pyöriä moneen kertaan ja lukea kirjaakin tovin. Onneksi sain sitten kuitenkin nukuttua lisää.
  • Eilisaamuna satuin herättyäni katsahtamaan makuuhuoneen ikkunasta ulos. Ruudun takana olevasta pihlajasta minua tuijotti pieni orava. Samaan aikaan katua pitkin loikki iso rusakko. Orava on oikeastaan yläkerran naapuri, sillä sillä on valitettavasti pesä meidän katonrajassa. On mukava nähdä eläimiä kaupunkiluonnossa.
  • Kaikki opetusryhmäni ovat tänä vuonna tosi mukavia. Ykköset ja kakkoset ovat hilpeitä ja innokkaita, kolmoset tiedonhaluisia, viitoset ja kuutoset ahkeria, seiskat ja kasit tosi motivoituneita. Kaikki ryhmät keskustelevat innokkaasti ja tekevät kunnolla töitä. Ehkäpä etäopetusjakso sai heidät entistäkin enemmän arvostamaan sitä, että saadaan olla paikan päällä koulussa eikä tekniikan varassa Teamsin livetunneilla.   
  • On onni, että olen saanut olla terveenä. Toivottavasti jatkuu näin eikä tarvitse enää mennä koronatestiin ja ryhtyä odottelemaan tuloksia. Koronavilkun latasin puhelimeeni, vaikka tuskin minä näissä olosuhteissa oleskelen kenenkään kanssa 15 minuuttia lähekkäin huomaamattani, ellen sitten joudu käyttämään joukkoliikennettä. Olen päivittäin samassa tilassa yhteensä noin 50 oppilaan kanssa (ja vähän yli sadan kanssa viikoittain), mutta heidänhän ei pitäisi tartuttaa...  Opettajainkokouksissa meitä on paikalla kymmeniä, mutta toivottavasti kukaan ei tule töihin oireilevana. 
  • Olen hankkinut lisävarusteita työmatkapyöräilyyn: eripaksuisia huppuja, kypärän ja repun sadesuojat, goretex-päällyshanskat sekä kaksi erilaista satulanlämmitintä. Huomenna olisi vielä hankittava sadeviitta, sillä meinasin tänään kaatua Mannerheimintiellä, kun sadeanorakin alareuna takertui satulan alle enkä päässyt pois pyörän selästä. Sama kävi uudelleen työpaikalle saavuttuani pyöräparkin edessä. Tosi vaarallista - onneksi selvisin säikähdyksellä.
  • Tänään on ollut mukava koti-ilta: teetä, Hesarin lukemista, Armaani kuulumisia. Viikonloppu!