Työt alkoivat ja täyttävätkin taas päivät tyystin. Iltaisin vain väsyttää. Vaan enpä valita. Olen tarpeellinen ja kykenen vielä työhön.

Töissä on ollut muutamia hauskojakin hetkiä. Vaan kun joka sekunti tapahtuu jotakin, johon on reagoitava, moni asia jää myös kesken.

Aamulla minua puri työmatkalla koira. Olin niin äimistynyt, etten osannut reagoida ollenkaan. Nyt mietin, pitäisikö koiran omistajalle sanoa, kun seuraavan kerran näen. Hän ei kai huomannut puremista, vain haukkumisen.  Kiitollisuutta tunnen siitä, ettei tullut kuin pieni mustelma, ei haavaa. Ehkä ei tarvitse pelätä vesikauhua tai jäykkäkouristusta.

Iltapäivällä oli keväisen leuto ilma. Valoisuus hämmästyttää ja ihastuttaa.