• Loma huipentui tällä kertaa reissulla itänaapuriin. Pääsin vanhan kuoroni siivellä Viipuriin ja Pietariin. Oli mainio matka! Ihan kuin olisin taas ollut kuorossa mukana... (olisinkin, ellei lisääntyvä raihnaisuus olisi esteenä).
  • Viipurissa käytiin mennen tullen, Pietarissa yövyttiin kolme yötä. Ensi kertaa  olin sillä suunnalla, ja kiinnostus kasvoi niin, että tekisi mieli päästä uudelleen. Kerrassaan hyvä kokemus. (Lisää jossakin vaiheessa toisessa blogissani.)
  • Venäjällä tunsin suurta kiitollisuutta sikäläisiä suomentaitoisia kohtaan samoin kuin venäjäntaitoisia matkakumppaneita kohtaan. Kaikki on helpompaa, jos on yhteinen kieli. jolla kommunikoida. Da! 
  • Ennätin nukkua viime yönä vain kolmisen tuntia, sillä kotimatka pääsi alkamaan vasta konsertin jälkeen ja rajamuodollisuudet kestivät yli kaksi tuntia. Yllättävän hyvin silti pärjäsin töissä. Töistä kotiin palatessa sitten torkahtelin kyllä bussissa ja pelkäsin nukkuvani pysäkin ohi. Pääsin kuitenkin kotiin.
  • Otin pienet päiväunet, mutta Armaani tuli kotiin juuri kun olin nukahtanut ja herätti minut kysyäkseen, olenko kipeä! Siihen jäivät nukkumiset.
  •  
  • Äiti juuri soitti ja ihmetteli, mihin hänen pitäisi muuttaa. Kerroin, että hän on jo nyt sopivassa paikassa, joka on kaupungin paras paikka juuri hänelle. Arvelin myös, että hän on jo syönyt iltapalan ja olisi aika käydä nukkumaan. Äiti rauhoittui ja sanoi, että koska tunnun tietävän asiat, hän voikin sitten mennä rauhassa nukkumaan. Yövaatteetkin olivat jo päällä. Toivottelimme toisillemme kauniita unia. :-)
  • Talvi on tulossa, ehkä luntakin pian. Kiva! Paluumatkalla eilen koimmekin jo vesi-, rae- ja räntäsateen, mustan jään sekä kotona kuivan nollakelin. Odotan jo innolla, jos vaikka tännekin saataisiin pitkästä aikaa luminen talvi.
  • Oli ihana tunne laittaa tänä aamuna talvitakki ylle. Ei yhtään palellut toisin kuin Pietarin viimassa ohuella välikausitakilla. Vaihdoin myös hatun villakankaiseen. Lämpimät vaatteet saavat mielen kiitolliseksi.