Lomaolo jatkuu, vaikka ulkona sataa ja tuulee. Välillä auringonsäde pilkistää ja virkistää.
Hyvä dekkari kädessä sohvannurkassa tuo mukavan olon. Tätä ei usein ehdi.

Ikkunasta katsoessa kiinnittyy huomio sinnitteljään: viimeiseen omenaan omenapuussa. Sen punainen  poski hohtaa jo melkein lehdettömästä puusta kuin hilpeä virnistys: Täällä sitä pidellään kiinni edelleen, vaikka kuinka tuuli riepoisi.

Kun ulkona koleutuu ja viimat vinkuvat, voi katseen kääntää takkatuleen ja kynttilän liekkiin. Oman kotilieden lämmössä voi rauhassa kääntyä sisään päin. Mitä sitä suotta juoksentelemaan...