• Päivä oli tehokkaampi kuin eilinen: sain hoidettua viimeiset kuolinpesän pankkiasiat ja ostin kahdet uudet housut sekä uudet salikengät... Akennusmyynteihin en juuri ehtinyt.
  • Yhtäkkiä iltapäivällä toinen polveni kipeytyi niin, etten kärsinyt ottaa askeltakaan. Olin ruokakauopassa ja pelkäsin jääväni niille sijoilleni. Kiitollisuutta tunnen siitä, että pääsin kuitenkin kotiin, kipu hellitti hetkittäin hiukan, ehdin lääkäriin, sain ohjeet ja mahdollisen diagnoosin - eikä tarvitse lähteä junamatkalle äidin luo vielä huomenna. Pystyn kävelemään polvi tikkusuorana, mutta en kärsi taivuttaa sitä.
  • Vanhempien asunnon myynnin aloitus nyt kärsii, mutta siinäkään ei olla jäniksen selässä, kun ei kuukausiin ole saatu mitään aikaan. PItäisi löytää hyvä ja luotettava välittäjä. Tänään on ilmoittautunut jo kolme. Viikonloppuna pitäisi päästä asuntoa näyttämään.
  • Tein uutta taateli-oliivijuttua juustotarjottimelle, ja nam, tuli tosi hyvää!
  • Äidin yksinäisyys on kauheaa kuunneltavaa ja raastaa sydäntä. Hän haluaisi pois paikasta, jossa kukaan ei puhu hänelle ja hän on kaukana läheisistä. Ovatko kaikki palveluasumistalot samanlaisia: yksin omassa kolossa klo 16.30 - 8.00? Tästä asiasta en löydä kiitollisuusnäkökulmaa.
  • Maailman tila on pahempi kuin vuosikymmeniin. Voi olla kiitollinen rauhasta omassa maassa (paitsi oman maan terroristit, jotka tekevät polttopulloiskuja ym. typerää), mutta asumme yhteisellä maapallolla, jolla kaikkien ei ole hyvä olla. 
  • Oma vuoteni on ollut yksi elämäni kuormittavimmista. Olen kuitenkin selviytynyt tähän asti kaikesta. 

 

Kaikesta huolimatta ja varsinkin juuri siksi

ONNELLISTA ALKAVAA VUOTTA KAIKILLE!

Olkaamme kiitollisia jokaisesta uudesta päivästä ja sen mahdollisuuksista.