• Olin maanantaina operaatiossa, josta toipuminen kestää kaksi viikkoa. Tällä viikolla olen pois töistä, ja ensi viikolla toipumiseen menee myös syysloma. Hyvä että sain asian hoidettua - alun perin piti mennä leikkaukseen jo kesäkuussa, mutta siirsin sen tänne. Ohi on.
  • Pahimmat päivät ovat (toivottavasti) ohi. Kaksi yötä piti nukkua puoli-istuvassa asennossa, ja se oli vähän hankalaa. Viime yönä olin jo omassa sängyssä. Nukuin viisi tuntia yhteen menoon. Urheilukielto on voimassa ainakin kaksi viikkoa. Onneksi voin tänään jo lähteä kävelylle.
  • Tänään on jo paljon parempi olo kuin ensimmäisinä päivinä. Tunnen toipuvani. 
  • Kun juuri mitään ei saa tehdä, on ollut aikaa lueskeluun. Telkkariakin saisi katsoa, mutta sieltä ei ole tullut mitään kiinnostavaa. Kuuntelin kesken olleen äänikirjan loppuun (Merete Mazzarellan Syksystä syksyyn), luin parin viikon aikana kasaantuneita lukemattomia lehtiä (Suomen kuvalehtiä, Sana, Kotimaa, Kotiliesi...) ja tänään aion aloittaa uudelleen vanhan Maria Langin dekkarin, jonka löysin koulun krjastosta ja joka jäi kesken heti alkuunsa mjiden kiireiden takia, Arvet efter Alberta. Se ei liene Langin parhaita, mutta muistaakseni en ole sitä aiemmin lukenut, joten menköön ruotsin harjoituksesta pitkästä aikaa.
  • Alkuviikosta on ollut muutamia rankkoja sateita. On varsin miellyttävää istua kotona kuuntelemassa sateen ropinaa ja rännien laulua tietäen, ettei tarvitse lähteä mihinkään. Sateen äänet ovat muuttuneet Armaani tekemän remontin vuoksi: rännit lorisevat eri lailla ja sateen ropina tiilikatolla kuulostaa pehmeämmältä kuin ennen.
  • Armaani on ostanut ja laittanut hyvää ruokaa ja muutenkin tarvittaessa passannut. Ihanaa.
  • Rupattelin eilen puhelimessa veljeni kanssa puolisen tuntia pitkästä aikaa. Olipa mukavaa kulla heidän kuulumisiaan. Olemme korona-aikaan tavanneet harvemmin kuin sitä ennen. Lapsistakin on tullut teinejä ja esiteini. 
  • Korona-ajasta on selvitty Suomessa tähän asti aika hyvin. Lähipiirissäni ei ole ketään, joka olisi taudin sairastanut. Nyt ovat kaikki jos saaneet kaksi rokotusta, joten kahden eri porukan kanssa on jo ollut livetapaamisia, ja lauantaina on seuraava täällä meillä, kun "tytöt" tulevat "sairaskäynnille". Ihanaa tavata oikeasti, vaikka olen ollut tyytyväinen myös etätapaamisiin. Mukavuudenhaluisena nautin siitä, ettei tarvitse lähteä mihinkään, ja silti voi tavata ison joukon ihmisiä. 
  • Kas, taivaanranta alkaa vaaleta. Aurinko taitaa nousta jo tunnin kuluttua. Päivät pimenevät hurjaa vaihtai, mutta on se tunnelmallistakin ja kuuluu asiaan. Pidän syksyn synkkyydestäkin. Tietysti marraskuu ottaa koville, kun luontokin näyttää kuolleelta, mutta siloin voi jo alkaa odotella jouluvaloja ja niiden tuomaa salaperäistä tunnelmaa.
  • On ihanaa, että saa elää rauhassa, yhteiskunnassa, joka on aika lailla tasa-arvoinen ja huolehtiva, kun verrataan moniin muihin maihin. Voi käyttää aikansa omien toiveidensa mukaan, istua vaikka naputtelemassa mitä tahansa höpinöitä blogiinsa sen sijaan, että olisi huolissaan ruuasta, suojasta, turvasta, perusoikeuksista. Niin monilla naisilla ei ole lainkaan omaa aikaa, oma paikkaa, omaa turvallista elämää. Mitä voisin tehdä heitä auttaakseni?