Työviikko alkoi. Sain mennä töihin työkykyisenä toisin kuin sairaslomalla olevat kollegat.  

Rankka päivä kuten useimmat muutkin. Silti kaikki sujui "normaalisti". Se on hyvä asia.

Töiden jälkeen oli jumpparyhmä. Se vasta onkin hyvä asia. Muuten en tulisi liikkuneeksi lainkaan. (Vahdin kellosta, montako minuuttia on vielä kestettävä, mutta silti ymmärrän, miten todella tarpeellista ja tärkeää jumppa on. Vuosia vaivannut olkapääkipukin on sen myötä alkanut helpottaa.)

Maailman uutiset ahdistavat. Luotan kuitenkin siihen, että "meillä on turvana ikiaikojen Jumala".

Alakerrasta kuuluu taas kodikasta takkatulen rätinää. Oma koti (ja oma takkatulen taas viritellyt ja muutenkin ihana Armas!) saavat mielen joka päivä ihan valtavan kiitolliseksi.