Kiirettä riittää. Työkaveri osuvasti huomautti, että voi olla kiitollinen siitä, että on elämässä mukana eikä esimerkiksi sairasvuoteen pohjalla. Oikea ajatus.

Hyvät työkaverit ovat suuri kiitollisuuden aihe. Parhaassa tapauksessa huumori kukoistaa, hyvät ideat jaetaan ja innostetaan muitakin uusiin ajatuksiin. Mahtavaa on se, että epäonnistumisen ja uupumuksen hetkellä voi sanoa tuntonsa ääneen ja saa muilta tukea ja myötätuntoa.

Työn viheliäisimpiä puolia on arvostelu. On sietämättömän ikävää joutua miettimään, minkä arvosanan joku saa, onko hän tarpeeksi nähnyt vaivaa ja mitä hän on osannut. Aina olisi perusteluja useammalle ratkaisulle. Kun arvosteltavia henkilöitä on toistasataa, piina on moninkertainen. Toivoo aina, että olisi vieläkin useammin laittanut muistiin, missä kukin on onnistunut hyvin ja mitä pitäisi kehittää. Kiire kuitenkin senkin estää. Kiitollinen voisi olla siitä, että moni on oppinut paljonkin, ja joillekin voi surutta antaa hyviä arvosanoja ja paljon tunnustusta hyvin tehdystä työstä.

Omenankukat, tuomet ja satakielet saavat aikaan taianomaisen ääni- ja tuoksumaailman, jonka läpi on ihana sukeltautua päivän töihin ja illalla palata takaisin. Toinen todellisuus on olemassa hässäkkäisen työmaailman ohessa.

Alkukesän vihreys myös hivelee silmää. Mustarastasemo hautoo kukkaruukussa autokatoksen hyllyllä. Kesä on jo täällä.