Suomen suven suloin aika on menossa. Se näkyy erityisesti luonnossa ja valoisuudessa, ei niinkään säätilassa tällä hetkellä.
Koleista ja sateisistakin päivistä voi kuitenkin olla kiitollinen, sillä ilman niitä minulta ainakin jäisi monia tärkeitä puuhia tekemättä. Silti toivon, että lämpöäkin vielä saadaan lisää. (Toisaalta kahden hellekesän jälkeen on normaalia, ainakin ilman ilmastonmuutoksen vaikutusta, että väliin tulee sään puolesta tavallisempi kesä.)

Juhannus sujui mukavasti, joskin aika paljolti tiskipöydän ääressä. Mökillä kaikki on hankalampaa kuin kaupungissa, mutta selviydyimme silti. Vieraiden yöpyminenkin onnistui. Oli hauska nähdä veljien lapsia - tasapainoisia, hyvin kasvatettuja, "perinteisiä" lapsosia - ja viettää juhannusta perinteisissä maisemissa.

Juhannuksen jälkeen tapasimme vanhempani, ja yllättäen saimme heille järjestettyä tilaukseen turvapuhelimen äkillisten tilanteiden varalle. Yksi yöllinen rankka kokemus riitti asian hyväksymiseen, ja kaupungin palveluohjaaja ilmestyi paikalle kuin tilattuna ja aivan kreivin aikaan. Tässä on kovasti johdatuksen makua!

Kotonakin on nyt mukava olla. Puutarha kukoistaa, suorastaan rehottaa. smiley Meillä on reilu viikko aikaa puuhastella kotona tai keksiä jotakin muuta. 

Kaupassa äsken syntyi niin hauska keskustelu Armaani ja leikkelemyyjän välillä, että vieläkin hymyilyttää. Ihanaa, kun muutkin suomalaiset kuin savolaiset ovat alkaneet viljellä arkipäivän huumoria ja leppoisasti rupatella eri tilanteissa. Kyllä täällläkin small talkia osataan vaikka ehkä kutsutaan eri nimellä. Kaikille paikalla olleille jäi varmaan kuulemastaan hyvä mieli.

Pioni on puhjennut kukkaan. Nyt ymmärrän sanonnan "punainen kuin pioni".