Harmaa aamu, mutta pyhäpäivä. Saan olla kotona.

Perjantaina ja lauantaina olivat kuoron viimeiset äänitykset. Olen onnellinen siitä, että ääni oli kunnossa ja pääsin mukaan. Suurin teos jäi minun osaltani laulamatta tammikuussa. Laulamiseni ovat nyt lauletut, sillä alan hoitaa astmaani paremmin eli kortisonilla, joka käheyttää tehokkaasti. Tosi haikeaa. Muut harjoittelevat tänään uutta ohjelmistoa kesäkuun konserttiin.

Käytän vapaan päivän kotihommiin, joita olen joutunut taas laiminlyömään muiden kiireiden ja väsymyksen vuoksi. 

Sain perjantaina kirjapiirin kirjan omasta lähikirjastosta, vaikka luulin ensin, ettei koko kirjaa ole meidän kirjaston valikoimassa. Viikonlopun bussimatkoilla olen ehtinyt jo lähes puoliväliin, joten saan sen mainiosi luettua ennen seuraavaa kokoontumista. Toivottavasti Armaanikin ehtii minun jälkeeni.   

Kevät ei näytä tänä vuonna tulevan keikkuen, mutta tuleepa kuitenkin pikkuhiljaa. Rännit laulavat ja maa paljastuu lumen alta. Sepelkyyhkyt ilmestyivät viime viikolla pihaamme, ja aamuisin käpytikka rummuttaa vimmatusti lähipuussa.