Aurinko paistaa monen harmaan päivän jälkeen!

Olo on edelleen kuin kuplassa, kun korvat ovat tukossa, mutta pientä kohenemista on keuhkojen toiminnassa. Mainiota.

Illalla olisi kirjapiiri, johon niin mielelläni olisin mennyt, mutta en uskalla riskeerata toipumista. Värjöttelyt bussipysäkeillä eivät nyt tule kysymykseen. Käytän siis illan muiden kirjojen lueskeluun.

Armaani on myös tosi kipeä, mutta hän vain sitkeästi käy töissä.  

Aika uskomatontahan tämä on, että koko tämä vuosi ja viime vuoden loppukin ovat menneet sairaana. Vaan monilla on huonommin. Minä kyllä vielä paranen.

Turha valittaa senkään vuoksi, ettei täällä ole todellisista katastrofeista tietoakaan: uutiset kertovat tulvista, rankkasateista, mutavyöryistä, lumimyrskyistä, vanhojen katastrofien jälkiseurauksista, poliittisista mellakoista, sotatiloista, häiriintyneistä ampujista... Täällä sitä vain käännetään kylkeä ja sanomalehden sivua turvallisissa, mukavissa oloissa. Ei kestä edes ajatella asiaa loppuun saakka.