• On ollut niin kiireinen viikko, etten ole ennättänyt pitää minkäänlaisia vapaahetkiä, ellei toissailtaista kuntosalia lasketa.
  • Hyvissä voimissa kuitenkin edelleen.
  • Vanhempaintapaamiset ovat menossa töissä. Niitä riittää vielä muutamaksi viikoksi, kun kaikki on tavattava eikä samana päivänä jaksa neljää enempää.
  • Joka ilta on ollut jokin meno. Ihan niin kuin nuorena, mutta silloin se oli normaalia eikä väsyttänyt yhtään. Nyt tuntuu mahtavalta, jos jonakin iltana ei ole mitään menoa eikä edes tekemättömiä työasioita. Silloin voi keskittyä kotihommiin: pyykin pesuun ja viikkaukseen, silitykseen, siivoamiseen...
  • Olen ollut muutaman päivän taas yksin, mutta tänään Armaani tulee taas kotiin.
  • Jouduin masennustestiin muistiongelmien vuoksi. Sain tietää, etten ole masentunut. :-)  No,olihan se tiedossani jo ennestäänkin, mutta on nyt sitten virallisesti todettu. 
  • Lukujärjestys vaihtuu ensi viikolla. Kevenee, kun on yksi tunti vähemmän. Jess.
  • On satanut hiukkasen lunta. Mainiota. Ei vielä riitä hiihtämiseen, mutta odotan vieläkin toiveikkaana, että tänä talvena jossakin vaiheessa voisi päästä ladulle monen  lumettoman vuoden jälkeen. Töissä hiihtopäivä peruttiin ja mennään luistelemaan.
  • Päivät pitenevät ja valo voittaa. Enää ei ole pilkkopimeää töistä lähtiessä, vaan hämärää. Aurinko kyllä ehtii vieläkin laskea ennen kuin pääsen lähtemään kotiin päin.  
  • Viikonlopuksi olisi kahdet kokeet korjattavana, mutta aikaa saattaa jäädä myös lepäilyyn tai lukemiseen. Ja ulkoiluun, toivon. Tuntuu keventävältä, kun ei tarvitse matkustaa mihinkään.