• Nukuin todellä hyvin ja pitkään! Sairasloman ihanuuksia. 
  • Selkä alkaa olla entisellään. Kuntoon se tuskin ikinä tuleekaan, kun siinä on vakinaista vikaa.
  • Sain vanhempien kotoa tuotuja tavaroita järjesteltyä jonkin verran. Hommaa riittää vielä pitkään.
  • Kävimme lounaalla lähipaikassa. Se ei ollut ensisijainen valintamme, mutta paras paikka olikin suljettu ja ovessa lappu "Olen lomalla". Toisessa paikassa onnisti paremmin, ja kuinka ollakaan, paikalle osui myös ystävä, jota en ole nähnyt pariin vuoteen! Kiva yllätys.
  • Illansuussa alkoi aurinko kirkkaasti paistaa, ja oli ihan pakko lähteä kävelylle. Näin ensimmäiset leskenlehdet! 
  • Murhetta tuottaa äiti, joka soitti taas iltapävällä itkien yksinäisyyttään, ja kun kävelyltä soitin illalla, hän itki edelleen. Kaikki puhelinnumerotkin olivat kadonneet, eikä hän voinut soittaa kenellekään.  On vaikea auttaa täältä kaukaa, enkä selkäni takia voi ihan heti sinne matkustaakaan. Voi kunpa hoitopaikoissa osattaisiin huomata ja auttaa yksinäisiä vanhuksia. Äiti toivoo pääsevänsä hautaan! Olen kiitollinen hoitopaikasta, jossa on kiva asunto, turvalattiat, yövalvonta ja siivous, mutta kunpa sinne saataisiin myös hoitajia, joilla on aikaa jutella! Seurakunnan järjestämä vapaaehtoiskävijä tuntui mukavalta, mutta hän on käynyt vain kerran tänä vuonna.
  • Ihanaa, että on vielä viikonloppu edessä ennen työpäiviä.