Nyt tekee tiukkaa olla kiitollinen, sillä olen entistä sairaampi. Keuhkot ovat tukossa eivätkä lääkkeet tunnu tehoavan lainkaan. Yö oli vaikea, kun hengitys tukkeutuu ja alkaa yskittää heti kun käyn pitkäkseni eikä sängyn päätyäkään pysty nostamaan. Kuinkahan tässä käy? 

Myönteistä on  se, että olo alkaa aina aamun tullen hiukan helpottua, kun voin taas olla pystyasennossa. Ensi yöksi on pakko kehitellä johonkin nukkumayrityspaikka istuma-asentoon. Sen seurauksena on kuitenkin takuuvarma niskajumitus huomiseksi. Mahtaako edes uni tulla?  Nukuin kuitenkin viime yönäkin taas pari tuntia aamuyöstä, ilmeisesti yskimättä. Juomaan heräsin viisi kuusi kertaa ja näkemäni uni oli kaavamainen ja rasittava. 

Eilisiltana tapahtui kuitenkin yksi hyvä asia, josta olen kiitollinen. Illalla myöhään nukkumaan käydessämme alkoi kuulua outoa ääntä. Alakerrassa katosta tippui kahdesta kohtaa vettä eteisen lattialle! Armaani purki paneloinnit, löysi vian ja sai vedentulon loppumaan. Parketti oli pelastettu eikä putkimiestäkään tarvittu. Jos olisimme ehtineet nukahtaa (tai minä yskimiseltäni en valvoessanikaan olisi tippumisen nakutusta kuullut), olisi vesi seissyt lattialla ja jakkaralla koko yön. (Vesi ei onneksi tullutkaan putkistosta vaan liesituulettimen hormista, johon oli ilmeisesti tippunut katolta lunta, joka oli sulanut.)

Ulkona on taas kaunista, kun uutta lunta on pyryttänyt yöllä monta senttiä.  Piti vähän luutia ensin portaita, että pääsin hakemaan lehteä postilaatikosta. Harmi, etten tässä kunnossa uskalla mennä oikeisiin lumitöihin. Armaanikin yskii ja niistää nyt (oudon pitkä itämisaika, jos sama virus kuin minulla), mutta häntä tuskin saa pysymään pois lumihommista.

Lumentulo tekee isompien lintujen ja rusakoiden elämän haasteellisemmaksi. Niiden on odotettava, kunnes oravat käyvät lintulautaa kallistelemassa ja näin tiputtelemassa muille jyviä ja pähkinöitä maahan, kun harakatkaan eivät suurista ponnisteluistaan huolimatta saa laudalta napattua syötävää. Nyt hangella keikistelee yksi harakka, ja syötävääkin sillä näyttää olevan. Oravat ovat olleet aamuvuorossa. :-) Päivä ei ole vielä kunnolla valjennut, joten pikkulintuja ei näy. - -  Ja nyt tuli taas orava! Koko lintulautamökki heiluu, kun kurre vetää aamupalaa kaksin käsin ja pitää tasapainoa hännän huiskautuksin. Sitten se menee mökin katolle nakertelemaan saalistaan. Kohta on muillakin hyvät apajat hangella. Orava on söpö, mutta kesällä pikkulinnunpoikasille vaarallinen, säälimätön peto. - - Nyt palasi harakka popsimaan uusia herkkuja. Lintulautamme vieraat selvästi pitävät tilannetta silmällä, ja eri lintujenkin vuorot vaihtuvat hyvin sutjakkaasti. Toisten poistuttua uudet ovat paikalla alta aikayksikön. Riitoja tulee eniten saman lajin edustajien kesken. Lienee kyse nokkimisjärjestyksestä.  Lintulaudan tarkkailu on hauskaa!