Helteet menivät - olipa ihanaa, kun ei palellut moneen päivään! Eilen jymisteli ukkonen monta tuntia. Onneksi ei tullut vahinkoja meillä päin.

Nyt sataa. Kasvit olivatkin jo aika näännyksissä. Nyt ei tarvitse kastella pitkään aikaan.

Eräs raparperi jäi vieläkin odottamaan muuttoaan Pirkanmaalta Pääkaupunkiin, kun sen kotipelto muuttuikin yöllä mutaiseksi. Se on odotellut muuttoa jo kolmatta vuotta ja sinä aikana kasvattanut perhettä ympärilleen ainakin neliömetrin verran.

Kotona pihan uudet kesäkukkaset kukoistavat, kun Kastelija kävi eilen niitä tervehtimässä. Nääntyneetkin ovat vironneet ja nauttivat nyt myös jatkuvasta sateesta.

Eiliset ristiäiset olivat hikiset mutta kodikkaat. Mukava pappi kastoi Vilho Olavin lähisukulaisten läsnä ollessa. Kaikki isovanhemmatkin jaksoivat vielä tulla mukaan. Voi miten ihanaa ja tärkeää!

Ensi yön saa nukkua omassa sängyssä. Nautinto sekin, vaikkei mökkisängyssäkään ole nykyisin valittamista. (Valitukset koskevat ympäristöstä kuuluvaa ininää, kiljahduksia ja läiskimistä. Kun aurinko laskee ja valot sammutetaan, se alkaa saman tien: iiiiiii....  Armaani hankki paristökäyttöisen kärpäslätkän, jonka nimesin hyttyskrematorioksi siitä osuman jälkeen kohoavan katkun vuoksi.) Mutta kaikille, ihan kaikilla, eläimillä on paikkansa luonnossa. Nyt on linnunpoikasilla syötävää yllin kyllin.