Olo ei juurikaan ole kohentunut eivätkä lääkkeet auta. Outoa. Nyt on jo keuhkoahtaumalääkekin käytössä.

Sairaana ei jaksa tehdä niitä juttuja, joita pitäisi, esimerkiksi kirjoitella järkeviä viestejä ja hoitaa pankki- ja työasioita. Vaikka pitäisi. Niinpä tulee selailtua nettiä ja tehtyä pannukakkua. Unen puute ja jatkuva yskiminen tekevät olon kehnoksi. 

Tavallaan tämä kuitenkin sopii jonkinlaiseksi selitykseksi luontaiselle laiskuudelleni - kun ei jaksa.

Ulkona päivä ei juuri ole kunnolla valjennut, kun on paksuja pilviä ja välillä sataa vettä. Ihan sama... 

On kuitenkin lämpöinen koti, monta sohvannurkkaa kirjan kanssa käpertymistä varten, Armaani tekemässä ruokaa (vaikka nyt köhii ja niistää jo hänkin), henkikin kuitenkin kulkee ja aikanaan tauti menee ohi. Sitten on taas koko ajan kiire ja elämä vyöryy vauhdikkaasti eteenpäin sekunti sekunnilta. Päätän nauttia nyt tästä pysähdyksestä.