Työt alkoivat tavallista myöhemmin. Lähtiessäni juttelin lintulautaa juuri ryöstävälle oravalle sekä suomeksi että oravaksi ja vetosin siihen, jotta se jättäisi linnunruuat rauhaan, mutta se mokoma ei korvaansa lotkauttanut. Puputti vain pähkinöitä.

Selviydyin kiireisestä päivästä pomon avulla: hän huolehti viimeisestä 15 minuutista, jotta pääsin syöksähtämään lääkäriin. Siellä ei tosin sitten mennytkään kovin hyvin, mutta se ei kuulu kiitollisuuden piiriin...

Kaunis, valoisa päivä oli taas. En halunnut tuhlata sitä kaupungilla, joten lääkäristä päästyäni tulin kotiin syömään ja teetä keittelemään. Rauhaisaa istuskella päivän lehteä lukien ja teetä siemaillen. Katsella punatulkkua puun oksalla ja nauttia siitä, että on vieläkin valoisaa...

Rauhaisa koti-ilta tuntuu aina mukavalta.