Kiitollisuus valtaa mielen: taas jaksoin koko työviikon, vaikka unettomuus vaivasi. En edes ollut kovin ärtyisä (paitsi kun siihen oli aihetta tänään) enkä tuntenut oloani uupuneeksi.

Paljon olen saanut aikaan joka päivä töissä. Jos olisin kotona, ehtisin juuri ja juuri lukea Hesarin ja juoda parit kahvit.

Unohdin itse kutomani villasukat leirikeskukseen, jossa olimme viime viikonloppuna yötä. Soittelin sinne ja kyselin. Ja kas, eilen ne tulivatkin postissa! Ihanaa palvelualttiutta etsiä ja lähettää hutilusasiakkaan tavaroita perään. 

Armaani syntymäpäivän iltana eilen nautimme takkatulen ääressä lasillisen kuohuvaa ja kauniit leivokset, jotka toin Kakkugalleriasta. Nam.

Olen lukemassa työmatkoilla bussissa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajaa. Se on hauska. Niin suomalainen. Kyllä en itse pahoita mieltäni onneksi ihan niin monesta asiasta!