• Heräsin juuri, ja maa on aivan valkoinen. Lunta sataa kaiken aikaa lisää. Tuleehan se talvi siis viimein tännekin... (Taitaa kyllä sulaa saman tien ennen  kuin saan suksia esiin.)
  • Rusakko istuu omenapuun alla syömässä sille jätettyjä oksia. Näyttäisi nyt herkeämättä tuijottavan minua korvat pystyssä. Tuskin se kuitenkaan tunnistaa ihmistä ikkunan kautta. Kiva seurata eläinelämää lasin takaa.
  • Etäkoulu sujuu jo rutiinilla. Työtä on enemmän kuin tarpeeksi, ja oppilat joutuvat odottamaan töidensä tarkistusta kauan, mutta  vähitellen kaikki tulee tehtyä. Kaikki oppilaat ovat olleet paikalla kaikilla tunneilla, jotkut kylläkin vähän myöhässä ja aamutunneilla unisen kuuloisina.
  • Sosiaalista elämää on ollut töiden ulkopuolellakin: saimme erään ystäväpiirin kanssa etäkokoontumisen aikaan (tunnin sähellyksen jälkeen) Google Hangoutsin kautta maanantaina, ja keskiviikkona opettajainkokouksen jälkeen oli kollegojen kanssa lukupiiri Teamsissa aiemmin sovittuun aikaan. Hauskaa!
  • Armaani on laittanut joka päivä herkullista ruokaa, tosin iltapainotteisesti. Lounaaksi olen nauttinut pikapuuron tai salaattia.  
  • Olohuoneen ikkunassa nalleni vilkuttaa ohikulkijoille. Huomaan, että lasten lisäksi aikuisetkin bongailevat nalleja toisten ikkunoista, minä myös. Piristävää. Se tuo myös yhteisen solidaarisuuden tunteen tämän eristyksen keskelle.
  • Rusakko pomppi aikansa pitkin pihaa ja päätti sitten lähteä. Se kävi kasvimaallakin, jossa kasvaa siellä täällä krookuksia, jotka ovat nyt lumen alla. Pari päivää sitten rusis kävi haistelemassa yhtä krookusta mutta ei syönyt sitä. Mukavaa, että kukkaset saavat jatkaa kukkimistaan.
  • Koronasta ei voi tuntea kiitollisuutta. Tauti on levinnyt nyt pahasti myös Yhdysvaltoihin, jossa on tällä hetkellä maailman maista eniten tartuntoja. Suomen eristystoimien väitetään vaikuttaneen siten, että tartuntojen leviäminen on hidastunut ja tehohoitokapasiteetti toistaiseksi riittänyt. Miten käynee sitten, kun eristys puretaan?   
  • Kotoilu onnistuu suurimmalta osalta suomalaisista hyvin, koska meillä on lupa ulkoilla. Toisin on niillä, jotka eivät saa mennä tai pääse ulos. Pienissä asunnoissa viikkokausia samojen ihmisten kansssa käy varmasti hermoille.
  • Minulla eivät tekemiset lopu, jos terveenä pysyn. Töiden lisäksi jää vain vähän vapaa-aikaa, mutta to do -listallani on lukemisten lisäksi kaappien siivousta, lattian pesua, vaatteiden korjausta, leipomista ym. sellaista, johon ei ole ollut aikaa pitkään aikaan. Oikein odotan. Toistaiseksi kuitenkin käytän kaikki vapaahetket joko lukemiseen (HS, lehdet ja kirjat) tai ulkoiluun. Kirjoittamisesta pidän melkein kaikkein eniten, mutta tätä voin harrastaa vähiten, koska 8 - 10 tuntia koneen ääressä töiden takia jumittaa niin pahasti niskan ja selän, että vapaahetkinä on pakko tehdä muuta. Lisäksi se rasittaa, että voin katsoa ruutua vain yhdellä silmällä. Toinen on kiinni tai kierossa koko ajan, ja se tuntuu ikävältä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että ylipäänsä näen ja voin lukea ja kirjoittaa, tehdä töitä.
  • Viimeisetkin ikätoverit saman alan ystäväpiirissä ovat päättäneet jäädä eläkkeelle tänä keväänä. Koronaetäily on ollut viimeinen niitti päätöksenteossa. Minun on valtion virkamiehenä jaksettava jatkaa vielä 3,5 vuotta. Onneksi työ tuntuu vielä mukavalta.   
  • Viikon viimeinen työpäivä on alkamassa. Tänään alkaa uusi jakso, jossa perjantai on rankin ja pisin päivä kahden yläkoulun ryhmän tunteineen, mutta sitä suurempi on ilo päästä vapaata viikonloppua viettämään myöhään iltapäivällä. 
  • Nyt nautin valkeasta, puhtaasta maisemasta ikkunoiden takana ja lähden aamuteelle!