Jatkoa eiliseen:  mahtavaa kun on vapaapäivä, ja on vielä huomennakin!

Tänäänkin olen saanut ainakin jotakin aikaan, vaikka paljon on vielä tehtävänäkin.

Leivoin ison taikinan sämpylöitä.

Tein huomiseksi lihapullia.

Tein tiistaiaamuksi kokeen.

Luin Hesarin aamukahvin yhteydessä.

Keitin kahvit maalta tulleille piipahtajille.

Tiskasin pariin otteeseen. 

Taustalla soi Jouluradio, joka toi mukavan jouluisen tunnelman. (Paitsi radiokirkkoaikaan kuuntelin tietysti Ylen Ykköstä.)

(Milloinkahan olisi aikaa tehdä jotakin omaa kivaa? Tarkoitan tietysti dekkarien lukemista tai ulkoilua. Huomenna on juhlapäivä, joka menee lähinnä keittiössä, mutta syy on mukava: illaksi tulee hyviä ystäviä meille Linnan Juhliin.)  

Kiitollisuuden aiheita lisää: 

Olen pysynyt terveenä. Usein olen tähän aikaan vuodesta flunssassa.

Löysin netistä kymmensormijärjestelmäohjelman. Hankin sen ja alan harjoitella heti kun aikaa liikenee.

Ikinä ei minulla ole tekemisen puutetta! Ei ole ollut sitten lapsuuden pitkien päivien... Itse asiassa minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka sellaista valittavat. Tuntuisi henkiseltä köyhyydeltä, jos ei todellakaan keksisi mitään tehtävää! Haluaisin kuitenkin joskus nauttia siitä, että olisi aikaa ihan vain lepäilyyn.