Näimme viime yönä Le Havren. Hieno elokuva!

Eilisillan sää oli upea: ensin  kirkas taivas, sitten matalalla loistavan auringon värjäämät pilvet ja maisema. Pilvet taisivat ennustaa tämänpäiväisen jatkuvan sateen. Nyt siis lotistaa koko ajan ja kaikki on harmaata. Lähitunturia ei näy lainkaan.

Nyt olen vapaa kirjallisista työhommista. Eilisiltana lähetin toivottavasti viimeisen sähköpostin. Vielä avainten palautus, mikäli VV järjestyy.

Olen nähnyt monta upeaa elokuvaa. Taas ihmettelen, miksi en saa kotona lähdettyä elokuviin, kun niin hienoja elämyksiä olisi saatavilla. No, aika ei riitä kaikkeen. 

Olen myös lueskellut kiinnostavia kirjoja. Mahtavaa, että on viimein aikaa siihen. Laukussa on vielä kolme aloittamatonta kirjaa kahden keskeneräisen lisäksi. Miten kuvittelin ehtiväni lukea myös viime kuukausien aikana tulleet aikakauslehdet (Geo, Kotiliesi, Tiede, Parnasso)?

Elokuvajuhlat ovat olleet erittäin myönteinen elämys, vielä enemmän kuin edellisellä kerralla, vaikka silloinkin festivaali oli ihan ok. Ikäjakauma on täällä laaja, mutta me olemme vanhimmasta päästä.  Sää olisi voinut olla vähemmän kolea, niin olisi voinut ulkoilla enemmän. Nyt toivon, että sade lakkaa ennen kuin pitää lähteä kävelemään "kylälle" bussipysäkille.

Alkaa olla lomaolo. Alan taas muistaa, kuka ja millainen olen. Kiireessä se usein peittyy ja unohtuu itseltänikin.