• Heräsin neljän jälkeen. Koska työasiat tuppasivat heti mieleen, en saanut enää unta vaan nousin pois.
  • Sain luettua kesken olleen romaanin loppuun. Siitä keskustellaan sunnuntain kirjapiirissä. 
  • Eilinen meni työn merkeissä: ensin normaalit oppitunnit, sitten erään ryhmän arviointeja kollegan kanssa, kotona kokeita ja saneluja.
  • Aamulla satoi vettä, mutta kotiin lähtiessäni illansuussa sade muuttui rännäksi. Hauskaa vaihtelua! Valitettavasti sää lämpeni niin, että maa on mustana ja ulkona pimeää. Päiväksi onneksi luvataan kirkastuvaa.
  • On hienoa, jos itsenäisyyspäivän sää on kirkas. Se tekee olon juhlavammaksi. Suomi 101 vuotta!
  • On hienopa, että voin olla kotona itsenäisyyspäivänä. Pidän traditioista. Seurailen tv:stä tai radiosta juhlaohjelmia samalla kun puuhastelen koti- ja työhommissa. Illan vietän telkkarin ääressä bongaillen tuttuja Linnan juhlien kättelyjonosta - aivan kuten siis noin miljoona muutakin suomalaista. Olemme outoja.
  • On ihanaa saada elää vapaassa maassa, yltäkylläisyyden keskellä. Onnea himmentää vain tietoisuus siitä, miten etuoikeutettuja me olemme verrattuna moniin, moniin muihin kansoihin. Ja siitä kuinka emme osaa olla tyytyväisiä ja iloisia vaan löydämme alinomaa valitettavaa. 
  • Eilen on avattu "lahja satavuotiaalle Suomelle" eli Oodi-kirjasto keskustan paraatipaikalla. Kiinnostavaa. Ilmainen julkinen tila, jossa saa olla! Ja jossa on kirjoja! Wau. Pitänee päästä pian katsomaan. Tosin Musiikkitalon iso sali ja Amos Rexkin ovat vielä näkemättä. Liian pitkät jonot. Tai Musiikkitaloon eivät enää, mutta ensimmäisen vuoden ajan olivat paikat koko ajan loppuunmyytyjä, ja sitten en vain ole tullut sinne hankkiutuneeksi.
  • Jouluvalot ovat adventin myötä syttyneet moniin pihoihin. Meillekin kai tänään.
  • Viime viikonloppuna uhannut flunssa väistyi. Antivir ja Echinaforce auttavat lähes aina. Mahtavaa olla taas kunnossa!
  • Minulla on noin 30 sentin pino lukemattomia lehtiä, jotka ovat tulleet viime viikkoina. Milloinkahan riittäisi aikaa edes niiden selaamiseen?
  • Kaiken keskellä sain ensimmäisen sukan valmiiksi kässäkerhossa jatkamastani vuosia kesken olleesta sukkaparista. Nyt teen toista, mutta sattui mittavirhe (jo toinen saman sukan kanssa, mutta nyt en millään jaksaisi purkaa...): toisen sukan kantalappu on paljon isompi kuin toisen. Koska sukat tulevat itselleni, taidan antaa olla. Onhan toinen jalkanikin huomattavasti isompi kuin toinen. Jostakin syystä minun on vaikea ymmärtää kantapääasiaa, vaikka nyt sain kässäkerhossa asiantuntevaa opastustakin. Ja olenhan neulonut tähän mennessä elämäni aikana  varmaan kymmenet sukat. Palan halusta saada nämä loppuun aloittaakseni uudet "puhtaalta pöydältä". Nämä ovat sinivalkoiset, tämän päivän teemaan sopivat.  
  • Arvoisat lukijat, kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto isänmaalle: ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN! ELÄKÖÖN!