• Arki on ihanaa. Tosin viimeiset viikot ovat olleet uuvuttavia yhdeksäntuntisine työpäivineen. Ei jaksa sellaisten jälkeen illallakaan mitään, joten odotan kesälomaa, jotta saisin elää vähän omaakin elämää.
  • Uni on mitä on, mutta olen kuitenkin saanut vähintään viisi tuntia nukuttua lähes joka yö. Heräilen pari kolme kertaa kylläkin.
  • Polvikin voi paremmin. Se ei ole kivuton, mutta kipua on vain yhdessä kohdassa kerrallaan. Pärjään ilman lääkkeitä.
  • Kevään tulo etenee pikkuhiljaa. Aamuisin töihin mennessä kuuntelen käpytikan täryytystä lähipuusta ja kuuntelen satunnaisia muita lintuja. Kunpa tuntisin enemmän laulajia!
  • Tänään töistä lähtiessä kuulin työpaikan lähistöllä kahden sepelkyyhkyn huhuilevan. Mietin oliko kyse pariskunnasta, jotka kiisteli siitä, kumpi puunlatva olisi parempi pesäpaikaksi, vai oliko siinä kaksi koirasta, jotka tiedottivat toisilleen jo varaamaansa reviiriä. Jokohan niitä pian näkyy omassakin pihapiirissä?
  • Päivät ovat venyneet senkin takia, että olen joutunut työpäivän jälkeen vielä käymään useamman kerran silmälasikaupassa väännättämässä uusia rillejäni, jotka alkavat vähän väliä painaa jostakin kohdasta. Matkoihin menee puolitoista tuntia vähintäänkin, joten olen ollut kotona vasta puoli seitsemän jälkeen. Palvelu on kuitenkin aina ihan tavattoman ystävällistä.
  • Tänään kotiin tultuani Armaani laittoi herkullista ruokaa: tonnikalapihvejä. En malttanut olla ottamatta seuraksi myös vähän punaviiniä, vaikka se ramaiseekin entisestään. Hyvää oli!
  • Tähän aikaan vuodesta on aika usein pääsiäinen. Nyt ollaan vasta paastonajan puolivälissä. Hyvä niin, sillä en ole saanut omaa paastomoodiani vielä käyntiin ollenkaan. Helpotti, kun Hannu-Pekka Björkman Puoli seitsemän -ohjelmassa eräänä iltana totesi, että Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan mukaan aikomuskin palkitaan. Minä olen perinteisen karkkilakkoni sijaan suorastaan ahminut suklaata. Noloa.
  • Viime viikonloppuna pääsin taas äidin luo. Hänen hiuksensa oli tosi kauniisti kiharrettu, ja hän näytti lähes entiseltä itseltään. Varmaan olivat ajatelleet meidän kaupunkireissuamme ja laittaneet nätiksi. Nyt äiti kyselee joka päivä, milloin olen ajatellut tulla sinne päin, sillä hän ei muista minun käyneen vastikään.
  • Invataksireissu keskustaan äidin kanssa oli varsinainen seikkailu. Päästyämme ensimmäiseen paikkaan havaitsin, että hissi oli rikki emmekä pääsekään päämääräämme, jolloin ryntäsin kadulle (äitiä pyörätuolissa työntäen) pysäyttämään taksin ja nousemaan takaisin kyytiin, jotta pääsimme keskustan ulkopuolelle vastaavaan liikkeeseen. Onneksi se onnistui. Kuljettaja vieläpä halusi tulla työntämään äidin pyörätuolin perille asti varmistaakseen, että pääsemme sillä kertaa varmasti oikeaan paikkaan. Hän oli muutenkin aivan käsittämättömän ystävällinen ja mukava. Hän järjesti meille paluukyydinkin, vaikkei itse päässyt sitä ajamaan toisen keikan takia. Ihan varmasti käytämme hänen edustamaansa taksiyhtiötä seuraavankin kerran! 
  • Koin eräänä iltana onnenhetken, joka muistutti minua nuoruudestani. Kävi palauttamassa pari kirjaa, ja samalla katsahdin vähän ympärilleni. Kas, löysinkin kolme kiinnostavaa kirjaa, joista yksi oli erityisen mieluinen, tosin kahden viikon pikalaina. Aikaa lukemiseen ei liikaa ole, mutta lainasin kaikki kolme, ja huomasin kotimatkalla hykerryttävän onnentunteen siitä, että on odotettavissa mahtavia lukuhetkiä!