• Tauti jatkuu. Nyt yritän taltuttaa sen kortisonikuurilla. Se on aina rajua mutta tehokasta hoitoa.
  • Lääkäri kirjoitti mukisematta loppuviikon sairauslomaa, kun oli keuhkojani kuunnellut. Onneksi ei kuulostanut keuhkokuumeelta sentään.
  • Olen hyvin kiitollinen siitä, ettei tarvitse sairaana raahautua töihin. On toki tosi kiusallista olla näin pitkään poissa, kun arvioinnit ja projektit seisovat ja siitä seuraa joillekin oppilaille ikävyyksiä, mutta yskivä, silminnähden sairas opettajakaan ei ole oikein hyvä esimerkki. Jos olisin viime viikon keskiviikkona malttanut pysyä kotona, olisin varmaan nyt jo terveenä töissä.
  • Minulla on sama sijainen koko tämän viikon. Se on helpottavaa! Olen tehnyt hänelle tunnit valmiiksi tietääkseni itse, miten on edetty. Toivottavasti hän jättää jonkinlaiset muistiinpanot jälkeensä.
  • Sain aikaiseksi jatkaa taas editointiohjelman käytön opettelua. Opin pari uutta asiaa! Se tuntuu NIIN hyvältä, kun muuten tunnen olevani suuri tumpelo. Tosi paljon on kyllä oppimattakin ja varsinkin ymmärtämättä.
  • Soitin äsken äidille. Eilen kukaan ei vastannut, kunnes hoitajien avustuksella sain tietää, että töpseli oli otettu puhelimesta irti. Ehkä isä oli puuhastellut. Hoitaja laittoi sen takaisin, ja taas toimi.  
  • Puhuminen yskittää kovasti. Onneksi yöyskiminen on antibioottien myötä yö yöltä vähentynyt. Hiljaa kotona ollessa ei huomaakaan, miten paljon puhuminen rasittaa.
  • Äidille illat ovat vaikeita monesta syystä. Silti on ihana huolien lisäksi kuulla hänen kertovan, kuinka hyvä asuinpaikka heillä nyt on ja miten heistä pidetään hyvää huolta. Jippii!
  • Liityin uuteen ryhmään, jonka ensimmäinen kokoontuminen alkaa kolmen minuutin kuluttua. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsen mukaan.
  • Sain oikolukemistyön valmiiksi. Tuntuu mukavalta, kun jotakin valmistuu.
  • Vieläkään en saanut tartuttua mukanani oleviin rästikokeisiin. Ehkäpä huomenna, kun tänään tuli jo pari tuntia tehtyä niitä tuntisuunnitelmia. Pitäisi myös kirjoittaa henkilökohtaisest väliarvioinnit ainakin viiden opetusryhmän opppilaista. Arvostelukirja on koululla, mutta jotakin pitäisi aloittaa, ettei koko homma kaatuisi päälle, kun viimein pääsen töihin.
  • Aurinko on paistanut koko iltapäivän. Ihanan kirkasta ja keväistä! (Katselen pohjoisen puolen ikkunoista, koska eteläiset ovat niin likaiset, ettei aurinkoisella näe läpi ja alkaa harmittaa... Ehkä ensi kesänä pesemme taas ikkunat!)  Kevätpäiväntasaukseen on enää reilu viikko.