• Sairasloma jatkuu. Hienoa, ettei ole pakko mennä töihin, jos on sairaana. Harmia tämä silti työpaikalle tuottaa.
  • Olen kiitollinen sähköpostista, jota voi lukea kotoa käsin. Monta asiaa olen saanut hoidettua ja joka päivä suunnitellut seuraavan päivän sijaisille tunnit. (Se on tietysti vähän hassua, että minä teen etukäteissuunnitelmat ja korjaan ja arvioin myöhemmin tuotokset. He toteuttavat suunnitelmani ja nostavat palkan...)  
  • Sain korjattua yhdet pikku kirjoitelmat. Ne ovat painaneet mieltä niin kuin kaikki tekemättömät työt. Huomiseksi olisi toinen, paljon paksumpi ja vaativampi pino. Jos ne jaksan, voin levähtää viikonloppuna vapain mielin - ennen kuin koululta saan uudet pinot tilalle. 
  • Viime yö meni yskiessä. Olin kiitollinen siitä, ettei tarvinnut ahdistua aikaisesta nousemisesta vaan saattoi valvoa rauhassa. Puoli-istuvassa asennossa sohvalla oli helpompi olla.
  • Olen kiiitollinen mukavista lääkäreistä ja hyvästä työterveyshuollosta.
  • Oikeastaan on helppo tottua tällaiseen kotielämäänkin. Näinköhän sitten eläkkeellä verkkaisesti elelemme Armaani kanssa? Hän jo nykyisinkin loppuviikot. Nopeasti menee aika.
  • Lääkäri kehotti pysymään sohvalla. Ei hullumpi ohje.
  • Marraskuun pimeys on synkimmillään, kun ei ole lunta eikä vielä jouluvaloja. Pimeä aika pitenee pitenemistään hätkähdyttävän nopeasti. Hieno ajatus sijoittaa Maailman Valon syntymäjuhla tähän ajankohtaan.
  • Lehdissä on paljon juttuja kuoleman kohtaamisesta pyhäinpäivään liittyen. Kiinnostavia ovat. Vuosi vuodelta on omakin kuolema lähempänä. Hyvä valmistautua ajatukseen. (Olenkin aloittanut 'kuolinsiivousta' heittämällä pois kaikki tiliotteet ja kuitit vuoteen 2006 asti. Ehkä saan valmista aikaan ennen kuin täytän 100 v.) Yhä enemmän alkaa jo tuttavapiirissäkin olla itseäni nuorempia lähtijöitä. Jokainen kuolinuutinen hiljentää miettimään elämän katoavaisuutta.
  • Pienikin valo näyttää pimeässä suurelta.