• Aika rientää käsittämättömän nopeasti. Nyt on jo joulukuu.Se tarkoittaa myös sitä, että marraskuun pimeys on ohi, ja nyt saadaan jo kevennystä jouluvaloista.
  • On tämä Suomen syystalvi niin eksoottinenkin, kun on pimeää aamulla töihin mennessä ja pimeää illalla kotiin tallustellessa. Aurinkoa ei edes huomaa. Ei ole kaikilla näin dramaattista kuin meillä täällä Pohjolassa. 
  • Viime sunnuntaina oli ensimmäinen adventtisunnuntai, ja olimme äidin kanssa kirkossa laulamassa Hoosiannaa. Siellä oli useita äidin vanhoja tuttuja, jotka riensivät  tervehtimään äitiä mitä sydämellisimmin. Onnellisin päivä pitkään aikaan äidin elämässä!
  • Tapasin samalla reissulla sattumalta äidin omahoitajan, jonka kanssa saatoin jutella äidin tilanteesta. Huojennuksekseni kuulin, että äiti on viime aikoina sittenkin osallistunut toimintatuokioihin. Hän ei vain illalla enää sitä muista, kun minä soittelen ja kyselen. Illalla kaikki on mustaa ja murheellista.
  • Viestittelin myös sairaanhoitajan ja toimintaterapeutin kanssa. Asiat tuntuvat etenevän.
  • Vaihdoin äidille jouluverhot ja ripustin jouluvalotähden ikkunaan. Jospa vaihtelu virkistäisi.
  • Oli tarkoitus kirjoittaa joulukortit yhdessä, mutta äiti en enää kyennytkään kirjoittamaan nimeään. Niinpä minä lupasin kirjoittaaa kortit äidin puolesta kokonaan. Listan lähetettävistä korteista saimme tehtyä ja äiti valitsi kortit.
  • Töissä on hektistä. Monet työkaverit tekevät töitä jaksamisensa äärirajoilla. Erään nuoren kollegan sain vakuuttuneeksi siitä, että sairaana ei kannata yrittää sinnitellä. Niinpä hän jäi tänään potemaan kotiin. Itse olen jaksanut ihmeen hyvin, mutta enpä olekaan vielä ollenkaan valmistellut joulua tänne kotiin vaan tarkistanut vihkoja, kokeita, kirjoitelmia, saneluja... Lahjoja en ole ehtinyt edes ajatella. Ehkä niiden aika tulee sitten, kun on arviointien dead linet ohitettu.
  • Kävin tänään magneettikuvauksessa, kaiken varalta. Aika erikoinen kokemus: yli puoli tuntia putkilossa samassa asennossa. Varjoainettakin laitettiin suoneen, ja se vasta tuntui kummalta, kun se lähti liikkeelle: verisuoneen, jonkin ajan kuluttua sydämeen, sitten päähän vasemmalle puolelle. Hyvin erikoista. Saa nähdä, mitä minun sisältäni löytyy. Seuraavaksi on vuorossa gastroskopia (yäk) ja verikoe.
  • Kokeita on vinot pinot odottamassa ennen kuin voi antaa arvosanoja, mutta kohta on pitkä vapaa viikonloppu, jolloin voi yrittää saada kaiken valmiiksi. Lähdemme lomaresidenssiimme, jossa eivät muut tekemättömät kotityöt pistä silmään.
  • Jakso vaihtui ja lukujärjestys sen myötä. Pitkiä päiviä, mutta seuraavassa jaksossa kevenee. Kaksi hankalaa ruokalavalvontaa jäi pois, mistä olen ylen tyytyväinen.
  • Kaiken hässäkän keskellä ehdin tavata kahta rakasta ystävää eräänä iltana. Tosi mukavaa pitkästä aikaa! Riensin tapaamiseen melkein suoraan pikku operaatiosta, jossa päänahastani poistettiin jonkinlainen rasvasyylä. Nyt on päässä viisisenttisen kokoinen punainen pläntti. Toivoa on, että hiukset kasvavat siihen kuitenkin takaisin.
  • On jotenkin levollinen ja selkeä olo, vaikka kaikki työt ovat vielä pahasti vaiheessa. Kai tästä taaskin selvitään...