JOULU on täällä taas.

Kauheaa oli kiire töissä, ja huono omatunto vaivaa, kun ei rakkaimpiaankaan ehtinyt kunnolla muistaa - ystävien suunniteltujen joulukirjeiden kirjoittamisesta puhumattakaan. Piti pakata heti loman alettua kahta reissua varten, ja se oli ajanpuutteen vuoksi vaikeaa. Onnistuin kuitenkin, ja pääsimme matkaan.

MUTTA täällä muuten mahtavassa joulupaikassa on k y l m ä, siis myös sisätiloissa, myös makuuhuoneissa. Eilisen hytisin, ja nyt on kurkkutulehdus. Taitaa toinen reissu eli kuorokeikka minun osaltani hyytyä tähän. Pukin kanssa vielä lauloin, mutta yömessussa en kärsinyt enää laulaa säveltäkään.

KIITÄN siis joulusta, lomasta, seurasta, jouluherkuista, kauniista pakkassäästä, mukavista ihmisistä ympärillä, isosta kirjapinosta mukana. Harmittelen syvästi, jos tulevat keikat nyt jäävät ja kurkkukipu on yhtä paha huomennakin.

USKON kuitenkin myös siihen viisauteen, että elämä on sitä, mitä meille tapahtuu, kun meillä olisi ollut muita suunnitelmia. Saa nähdä, millaiseksi tämä loma lopulta muodostuu. Jos sorrun tautivuoteeseen, niin eiköhän se pysäys liene tarpeen liian kiireen perään. Jos ihmeellisesti toivun äkkiä enkä tarvitse kortisonilääkitystä, olen hirmuisen kiitollinen ja iloinen siitä, ja annan ääneni soida Luojan kunniaksi.