• Kevään kiireisimmät viikot ovat menossa, sillä nyt pitäisi saada satoja koe- ja ainekirjoituspapereita tarkistettua ja sen jälkeen arvosanat annettua. Ensi maanantaina on oltava jo valmista. Eilen korjasin tuotoksia työpaikalla kaksi tuntia ja kotona illalla vielä viisi. Jaksoin!
  • Tänään väsytti niin, etten jaksanut lukea yhtään ainetta enkä koepaperia sen jälkeen, kun tulin töistä. Luin lehtiä.
  • Olin yhden tunnin sijaisena eräällä yläkoulun luokalle. Mukava ryhmä, joka työskenteli aika aktiivisesti. 
  • Polvi on ollut niin kipeä, etten tahdo päästä rappuja ylös enkä varsinkaan alas. Tavallinen kävelykin tuntuu siltä kuin olisi puukko työnnetty polven sisään. Särkylääkettä kehotti lääkäri käyttämään, kun helmikuussa vaivaani hänelle valitin. Nyt olen kahden särkylääkkeen avulla käynyt töissä koko viikon, mutta ne eivät kipua poista, auttavat vain sietämään jotenkin. Onneksi ei särje paikallaan ollessa, ja nukkumistakaan ei polvikipu estä.
  • Olin viikonloppuna äidin luona. Sunnuntaina hän ei enää tuntenut minua. Hänen mielestään hänellä ei ole koskaan ollut lapsia eikä lapsenlapsia. Kun yritin kertoa, miten asia on, hän hermostui ja kysyi, eikö hän saisi olla rauhassa. Lähdin sitten surullisena pois. 
  • Veljen perhe osui äitienpäiväkäynnille samaan aikaan sunnuntaina. Oli kiva tavata heitä. Äiti ei heitä tunnistanut, mita toivottavasti edes ilahtui siitä, ettei ollut yksin niin kuin muina päivinä.
  • Olin yötä ystäväni luona. Olen niin iloinen, että kouluaikainen ystävyytemme on elpynyt, kun hän muutti takaisin entiseen kotikaupunkiimme. On ihanaa rupatella niitä näitä aina tavatessamme. 
  • Kirsikkapuumme kukkii pihassa täysillä. Se on kaunis! Ja kadunpuoleisella seinustallamme kukkivat metsämansikat.
  • Työpaikalta lähtiessäni illansuussa läheisessä puistossa tuoksui tuomi! Mikä ihastuttava kesän airut!
  • Armaani tuli tänään viikon reissulta. Kivaa olla taas yhdessä. Sain suklaatuliaisia. Nam.