Joskus kiitoksen aiheet ovat tiukassa. Kyllä niitä on, mutta ikävämmät asiat peittävät ne helposti alleen. Tänäänkin moni asia on hyvin, vaikka päivän uutiset ja oma uupumus tahtovat peittää näkymiä. Jospa siirrän nyt murehduttavia seikkoja sivuun ja katson, mitä sitten näkyy.

• On viikonloppu. Huomisaamuna ei kello soi eikä muutenkaan ole sovittua ohjelmaa. Vaikka taas heräisin viideltä, en anna sen surettaa, vaan otan vaikka hyvän kirjan käteen ja nautin vapaasta aamusta.  
• Eilinen lapsenvahtikeikka meni hyvin ja lapset toimivat itsenäisesti ja sopuisasti. Olipa se sitten vieraskoreutta tai tavanomaista touhua, olen siitä iloinen. 
• Rankka työpäivä sai lopulta kyynelehtimään väsymyksestä kotimatkalla, mutta mitään ihan kamalaa ei kuitenkaan ollut sattunut. Olin vain liian väsynyt ja tekemistä oli liikaa. Onneksi sattui myös hauskoja asioita ja iloisia kohtaamisia. 
• Sain raahautua suoraan kotiin eikä tarvinnut käydä edes kaupassa, kun Armaani oli luvannut hoitaa sen. Hän oli tehnyt iltamyöhällä myös ruokaa valmiiksi, joten sain popsia päivällistä pian kotiin päästyäni.
• Minua viime viikolla purrut koira ei ole tullut vastaan moneen päivään. Jess. Kohtauspaikassa vereeni syöksähtää aina huippulukema adrenaliinia ja valmistaudun vastahyökkäykseen. Jospa kohta pääsisin tästä nolosta aggressiosta. Ehkä koiran emäntä on löytänyt uuden reitin sille monta vuotta kulutetulle uralle, jolla minä tulen aina samassa kaarteessa vastaan ja hurttaa ärsyttää. (Sorry, tämän kommentin sävy ei varsinaisesti ole tämän blogini hengen mukainen. Kilvoittelua tarvitaan.)
• Takkatuli räiskyy taas alakerrrassa ja kodin lämpö leijailee ympärilläni. Aggressiot sulavat, harmit unohtuvat, elämän hyvät puolet pääsevät taas esiin... :-)