• Loma on enää vain kaukainen muisto... onhan siitä jo kaksi viikkoa. Mutta nyt on taas alkamassa viikonloppu ja pieni hengähdyshetki. Jess.
  • Loman jälkeen on pidetty viimeiset arviointikeskustelut, VESO-ilta, oppilaiden vanhempien tapaamisia sekä ensimmäiset etäopetustunnit yläkoululaisille. Tuntuu rankalta. Kuulimme myös, että joudumme kestämään epäkäytännöllisiä, meluisia väistötilojamme vielä kaksi ja puoli vuotta! Olen silti vielä hengissä ja toimintakykyinen.
  • Korona tulee lähemmäksi. Tapasin maskittoman henkilön kaksi päivää ennen kuin hän sai tietää taudistaan. Oppilaita on karanteenissa vähän väliä ja yhdelle pidän tunneilla nettiyhteyttä päällä, jotta hän saa seurattua opetusta. Osa kollegoista ei käytä maskia. Toivottavasti kaikesta huolimatta pysymme terveenä kuten tähänkin asti.
  • Ulkoilutkin ovat jääneet, kun työpäivät ovat venyneet iltauutisiin saakka. Ehkäpä huomenna.
  • Iloa ovat tuottaneet kolme virtuaaliryhmää, joihin olen osallistunut: kaksi lukupiiriä ja yksi ystäväpiiri. On ihanaa voida jutella ihan kuin oltaisiin samassa tilassa, vaikka etäisyyttä saattaa olla jopa satoja kilometrejä.
  • Armaani on laitellut ruokia valmiiksi siihen, kun olen tullut töistä. Mahtavaa. Kodinhoito on jäänyt hänen huolekseen pyykkäystä lukuun ottamatta.
  • Kokeilin varata aikaa kampaajalle, koska hiukset kasvavat koronasta huolimatta. Sain yllättäen peruutusajan huomiselle!
  • Olen löytänyt Yle Areenasta nostalgisen sarjan Anna, a lopussa, joka on tehty iki-ihanan Anna-sarjan mukaan. Varhaisnuoruudessani luin kaikki Anna-kirjat ties kuinka monta kertaa. Anna, Diana, Matthew ja Marilla ovat juuri sellaisia, joiksi minä heidät aikanaan kuvittelin. On siis kuin olisin tavannut vanhoja tuttuja. (Kun vain aika riittäisi koko sarjan katsomiseen.)
  • Viikonloppu antaa tauon maskin käytölle ja jokapäiväiselle iltapäiväpäänsärylle. Hartiajännityksetkin ehkä laukeavat, jos pääsen reippailemaan tai muistan tehdä kotijumppaa.