• Viimeksi kerroin kipeästä kädestä, joka sai ihan ulvomaan kivusta. Otin kotiin päästyäni ibumax 600 -särkylääkkeen. Se lievitti kivun siedettäväksi. Illalla pyysin vielä iltarukouksessa, että käsi paranisi. Aamulla herättyäni yllätyin: kipu oli poissa ja käsi kunnossa! Kiitos!
  • Viikko oli töissä aika kiireinen. Niinpä en kotona jaksanut mitään, vaan nukahdin istualleni aina kotiin päästyäni. Onneksi Armaani on tällä viikolla pessyt pyykkiä ja tehnyt muita kotihommia sisällä ja ulkona.
  • Oppitunnit menivät erityisen mukavasti tällä viikolla. 
  • Tänään kävimme isän haudalla sytyttämässä kynttilän ja viemässä kanervan ja havuseppeleen. Oli ihanaa, että kerrankin pääsin juuri pyhäinpäivänä sinne. Kerrankin isän haudalla tuikkii kynttilä yön pimeydessä. 
  • Minulla on jatkuvasti isää ikävä. Muistan usein yhtäkkiä jonkin hetken tai asian, joka liittyy isään. 
  • Kävimme samalla reissulla äidin luona. Vieraskirja tuli täyteen ja aloitin uuden. Tulin lukeneeksi edellisen kokonaan. Se herätti mieleen muistot isän viimeisistä ajoista. Äitikin oli vielä jotakin silloin kirjoittanut. Nyt hän ei enää pysty kirjoittamaan. Olin unohtanut joitakin asioita isän viimeisistä päivistä. Miten hän katsoi rakkaasti äitiä, kun ei enää pystynyt puhumaan. Olen valtavan kiitollinen siitä, että vanhempani rakastivat toisiaan niin paljon.
  • Hautausmaalla oli paljon väkeä. Kävimme siellä valoisan aikaan, mutta voin kuvitella, miten kaunista siellä on nyt illalla, kun kaikkialla näkyy kynttilöiden liekkejä. Rakkaudenosoituksia poisnukkuneita kohtaan.
  • Kotimatkalla saimme hautajaiskutsun. Oli ihanaa, että tapasimme jo saattohoidossa olleen sukulaisemme vielä pari viikkoa sitten. Nyt on vuorossa surujuhla, hänen siunaamisensa taivasmatkaa varten.
  • Olen illan mittaan kuunnellut radiosta kirkkomusiikin puhelintoivekonserttia niin kuin usein pyhäinpäivänä. Kaunista musiikkia ja koskettavia kertomuksia. (Keskimmäiset menivät tosin saunan takia ohi.)
  • Pidän myös valtavasti pyhäinpäivän virsistä. ”Rauhan saivat pyhät Herran, jotka kerran taistelivat päällä maan. Kun me heitä muistelemme, kaipailemme sinne taivan kunniaan...”  Aina tulee tippa linssiin niitä veisaillessa.
  • Lehdissä on taas ollut paljon artikkeleita kuolemasta, monelta kantilta. Riipaisevimpia ovat ne, joissa kerrotaan ihmisestä, joka on kuollut aivan yksin, koska hänellä ei ole ollut ketään. Ja ne, joissa pieneltä lapselta on kuollut vanhempi tai vanhemmalta lapsi. Miten vaikeaa se onkaan niille, joilla ei ole jälleennäkemisen toivoa!
  • Olen niin kiitollinen elämästä ja tästä kauniista maailmasta!